Vaikeissa tilanteissa tai erilaisia näkemyksiä kohdatessa laaja-alaisesta asioiden ja ihmisten välisten suhteiden ymmärtämyksestä on hyötyä. On helpompi myös kohdata ihmiset yksilöinä. Tavoilla, jotka sopivat juuri hänelle. Tavoilla, jotka eivät sovi kaikille, mutta sopivat taas juuri hänelle.

Huomasin hymyileväni Sitran 2020 megatrendi- raportista, jossa tunteet oli mainittu tulevaisuuden välttämättömänä metataitona. Hymyilin, koska ajattelen, että vaikka kuinka haluaisimme järkeistää työelämää - tunteet ovat joka hetki läsnä, eikä niiden kieltäminen järkeistä mitään.

Työilmapiiri koskettaa kaikkia. Jokainen yksilö on osa sitä – haluaa tai ei. Kun on itse osallisena, voi muutoksen aikaansaaminen omin voimin voi vaikuttaa mahdottomalta. Ei ehkä tiedä mistä edes aloittaa. Onneksi on olemassa työnohjaus.

Milloin ohjaus on onnistunutta? Milloin siitä on saatu irti niitä asioita mitä tavoitellaan? Milloin se on ollut vaikuttavaa? Kuka näitä arvioi?

Voiko työnohjauksissa työskennellä tavoitteellisesti, jos ohjattavat eivät ole tietoisia siitä?

Tänään vahvistui taas ymmärrys siitä, miten valtava merkitys vuorovaikutustavoilla ja kommunikaatiolla on.

Toiset inspiroituvat yhä uudelleen ja uudelleen oppimisesta ja näkevät henkilökohtaisen kehittymisen tärkeänä osana ammattilaisena ja ihmisenä kasvamista. Toisille jatkuvat muutokset ja kehittymisen vaade tuntuu kuormittavalta, ylimääräiseltä lisältä työelämässä.

Esihenkilötyö ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii paljon tietoa ja taitoja, joita ei löydy yksistä kirjoista tai kansista, eikä välttämättä synny pelkästään kokemuksen kautta.

Johtajuuden teorioita ja tapoja opiskellessa olen pohtinut paljon sitä, miten valtavasti johtajuuteen liittyviä asioita on tutkittu ja näistä tutkimuksista saatu selville. Ja miten kumman vähän tutkittua tietoa lopulta arjessa edelleen hyödynnetään.

Olen viime päivinä pohtinut sitä, miten paljon työnohjaus on vuosien varrella minulle antanut ja mitä kaikkea ohjattavana oleminen opettanut. Uskon todella, etten olisi jaksanut tehdä vaativaa ihmistyötä vuosia erilaisissa rooleissa ilman työnohjausta.

Sama yksilö tai sama ryhmä tulee ohjaukseen joka kerta vähän erilaisena. Ja tarvitsee joka kerta ehkä vähän eri asioita. Ehkä myös vähän erilaisen version minusta.

”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa”. Vanha sananlasku, joka pitää monesti paikkansa. Erityisesti työelämässä.

Olemme uudistaneet koulutuspalveluitamme tänä keväänä ja muotoilleet koulutuksemme kompakteihin paketteihin, jotka toimivat hienosti yksin - tai toisiaan tukevina yhdisteltävinä kokonaisuuksina.

Tiedättekö tunteen, kun pitää ottaa käyttöön auton nopeusrajoitin kaupunkialueella välttääkseen ylinopeutta ihan vain siksi, että on niin innostunut? Ja vieläpä siksi, että innostuksen tuo työ! Minä tiedän – nyt.

Työnohjaajan opintoihin kuuluu monipuolisesti ja runsaasti luettavaa. Ammattikirjallisuutta. Kirjoja, jotka tukevat työnohjaajan taitoja ja kehittävät mm. näkemystä organisaatioiden toiminnoista, työn tekemisen lainalaisuuksista, työssä kehittymisestä, ihmisten käyttäytymisestä, tunteiden vaikutuksesta työhön ja työssä suoriutumiseen, parhaan potentiaalin esiin nostamisesta ja monesta muusta.

Jäin pohtimaan millaista työnohjausta minä haluan tarjota? Millaisia elementtejä minun ohjauksessani on? Mitä toivoisin, että minun ohjauksessani olleet ammattilaiset voisivat sanoa työnohjauksesta, kun yhteistyömme on päättynyt?

Oppia ikä kaikki. Olen aina ajatellut, että elämä on pitkälti oppimista - vähän joka saralla. Ja mitä pidempään ja monipuolisemmin olen saanut kokemusta aina yhtä mielenkiintoisesta ja antoisasta - mutta samalla haastavasta ja alati muuttuvasta ihmistyöstä, sitä vakuuttuneempi olen oppimisen merkityksestä.

Jokaisessa työyhteisössä eri jäsenillä on erilaisia rooleja: noviiseja, konkareita, tukia ja turvia, innovatiivisia nopsajalkoja, rauhallisia kallioita, kehittäjiä ja jarrumiehiä ja monia muita. Parhaassa tapauksessa, turvallisessa työyhteisössä kaikki roolit ovat sallittuja - jopa arvostettuja.

Miten monia rooleja itsellänikin on jo ollut ja missä olen nyt; kokemattomasta ja tiedonjanoisesta noviisista on kuin varkain vuosien varrella kehittynytkin kokenut asiantuntija. Se, jolta kysytään neuvoa vaikeissa tilanteissa ja jonka näkemykseen luotetaan ja sitä arvostetaan. Ihmeellistä.

Tänä maailmanlaajuisena vakauden aikakautena päätin olla rohkea ja lisätä vielä hippusen haastetta itselleni - hypätä epävarmaan, mutta niin houkuttelevaan uudenlaiseen tulevaisuuteen työssä.